Kaukaisilta kuuluu pimeitä
ääniä
huutaa mitä lie
kaukaa kuuluu kultainen metalli
puolikuivana kaatuu puu pois paikastaan
laulakaa äkkiä lauluanne jossain
siellä
missä olette tulleet kuulemaan
enkelten ääniä
kaukaisilta kuuluu ahjon ääni
taottakoon kirveet miekoiksi
“Ei hakata enää puita! Hakataan
päitä ja säästelemättä”
Siellä tippuu valtiaan, rikkaan ja
köyhän totuus tuleen
puhdistus tulee ajallaan kaukaisiltakin
laulakaa voittolauluanne suon uumenista
ja korpien ryteiköistä
laulakaa laulakaa niin että raikaa
niin että kaupunki kuulee
kuulemaan on kutsuttuja paljon ja
kuulijoita on enemmän korvat homeessa ja silmät suolattu ja kauniit
kaukaisilta kuuluu itkun huuto ja armo
juoksee kohti käy rinnalle
rakastaa rakastaa niin että pimeän
tuhon sotavoimat hiljenevät hetkeksi
laulua on laulamassa tuhansia miljoonia
kauniita kaivettu erittäin syvältä ja
loistavia rakkauden pilkahduksen
synnyttämiä
emme tienneet sitä vaikka taivaiden
taivaat avattiin ja vedet vuodatettiin viinit käytettiin
humaltuneena vaelsimme ja petyimme
karvaisia jalkoja vilisee
kaksitoistatuhatta paria
juoksee ja juoksee kuolaa ja karjuu
katoamattomuuden unelmassa juonimme ja
rankkaamme itsemme suosioon
haikailemme kultakuumeeseen ja
puhtauden sulolauluun jolla tuudittaisimme itsemme yksinäisen
autuuden ihanaan
saatetaan kuolla oikein jos tiukkaamme
tuon pahaenteisen valhepiispan puolueen jäseniltä mitä ovat
menneet tekemään auttaessaan autettavia joillain tukiaisilla ja
vapaaehtoistyöllä
karvaiset perseet istuttavat tuoleihin
ja penkkiriveihin parfyymiä joka tuoksuu jumalaisen kukkasen
kaltaiselle
näitä rivejä katsomalla tunnemme
kokonaisuuden ja kasvamme todelliseen tuntemukseen
kaukaiset ovat istutukset
kaukaisilta on tuleva maan vaiva
minäkin olen sen kuunnellut ja käynyt
katsomassa. Olin kerran mukana mutta kielsin ja väistyin
maahan maahan takaisin käsketään
meidät kaikki “Olemme maasta tulleet!”
Kaukaislta kuuluu laulua ihanaa
Rakkauden Rakkauden rakastamaa, Runoilijan luomaa rakastamaan
haavoja haavojen
rakkaus haava rakastaa haavaa
vähenemme haavoissa rakkaus kasvaa
haavoissa ja ilmestys kirkastuu haavoissa
ihana on haava jos Luomatonvalkeus
loistaa haavasta sieluun
laulakaa haavoja rakkaudella vähentykää
haavoista ja rakastakaa haavoista
kaukaiset kuiskaavat meille
laulakaa nöyrä laulu haavojen takaa
laulakaa rakas rakas laulan kuun takaa ensimmäiset ja viimeiset
tähdet laulan rakauden laulua laulaa tähtiradat kuoleman rakkauden
en kuule kuin jotkut kuulevat enkelien
laulun
ihminen kuulen sen toivossani kuulen
liimattuja saumoja kulkee pitkin pintaa
kaikki on hyvin sileää
en ole se joka kuulisi lauluja
rakkauden laulun Armon hiljaisen huudon syvimmän olemisen
synnyttämää säveltä kaiken pohjaa
minä kuitenkin olen yrittänyt
kuunnella ja kuunnellut olen kaikkia lauluja olen kaukaisilta
kuunnellut kärpäsen siivet revin ja pyhimyksen kuvaa suutelin
lauloin juoponlaulun ja lauloin Väinämöisen mukana suuria suohon.
Laulan edelleen minä minä laulan ja laulan kovaa
kulkaa minua kaukaiset sillä en ole
hiljaa enää minä
jospa yksikin ratkeaisi ja saisi sisimmän
laulamaan uutta sävelmää, vanhaa ikiaikojen kaukaisilta tullutta
rakastaisin kaiken kaiken rakastaisin
niin ja palvoisin minä
